Aika
harrastukselle kaivetaan vaikka mistä
Työn
ja perheen parissa vauhdikkaita vuosia elävät Sari Korjus-Kiviaho
ja Anita Kokko puristavat itselleen ajan mieluisaan harrastukseen.
Kantritanssi merkitsee heille sitä. Talvikaudella on alkuviikosta
päästävä Kisapirtille harjoituksiin.
Maanantaista on jo vuosien myötä vakiintunut
Lucky Bootsien harjoitusilta. Toistakymmentä harrastajaa käy
pitämässä vanhoja tansseja muistissa ja oppimassa uusia.
- Ei sieltä oikein voi jäädä pois. Muuten ei osaa seuraavalla
kerralla, Anita myöntää.
Sari pitää yhtenä tärkeänä syynä uskolliseen harjoituksissa
käyntiin sitä, että tanssiessa pää tyhjenee päivän kiireistä. -
Tanssi vaatii keskittymistä. Muut asiat unohtuvat, Sari kuvaa tanssin
jujua.
Hänellä itsellään maanantai on tavallista haasteellisempi
työpäivä. Kieltenopettajan normaalien opetustuntien lisäksi viikon
ensimmäiseen työpäivään kuuluu Kesälahden koulussa usein opettajien
kokouksia. Kotiin Parikkalan Mikkolanniemelle ajellessa monet asiat
pyörivät mielessä.
Sari ehtii käydä hakemassa kotoa buutsit ja viivähtää perheen
luona ehkä puoli tuntia. Sitten on ehätettävä Akonpohjaan, josta
kunnan pohjoispäässä asuvat kantri-ihmiset jatkavat kimppakyydillä
Kisapirtille.
Anita ottaa jo aamulla buutsit kassiin, kun suuntaa Uukuniemeltä
Kiteelle Karhun tehtaalle, jossa hän työskentelee vientiassistenttina.
Työpäivän jälkeen hän useimmiten ajaa suoraan Akonpohjaan. Matka
jatkuu porukan kyydillä Särkisalmelle.
Tanssinilosta puhtia
-
On se piristystä ollut tähän saakka, Sari kiittää kantria.
Aktiiviaikaa hänellä on vuodesta 1999 lähtien puolen vuoden taukoa
lukuun ottamatta. Sekin paussi oli vauvaloma.
Lasten ja perhe-elämän sovittaminen viikottaisiin
harrastusrientoihin vaatii työssä käyviltä naisilta järjestelykykyä
ja -intoa. Molempia on riittänyt, vaikka kummankin miehet ovat
vuorotyössä rajavartijoina. Tarvittaessa etsitään lapsenvahti.
- Onneksi Päivi on Akonpohjassa, Anita kiittää miehensä
siskon panosta.
Kisapirtillä kokoontuva Lucky Bootsien ryhmä on vuosien mittaan
tullut tutuksi myös sosiaalisessa mielessä. Kantri yhdistää ja
festarit hitsaavat lisää. Festareilta Sari ja Anita odottavat
erityisesti sitä, että pääsee tanssimaan isoon joukkoon. Mieltä
sykähdyttää olla mukana, kun rivit kääntyvät samaan suuntaan.
Ryhmän pitkää ikää molemmat muualta muuttaneet ihmettelevät.
He uskovat, että sitkeyteen on vaikuttanut ohjaajan, Ritva Joron,
pitkäjännitteisyys. Pelimannisetä Osmo Joro, saa myös heiltä
sanaisen ruusun.
- Ohjaaminen vaatii paljon enemmän kuin muu mukanaolo. Ritva
harjoittelee pitkin viikkoa uusia tansseja, että osaa sitten opettaa
meille, naiset tietävät.